Miksi tarvitaan suunnitelma?

Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla teiden varsilla näki matkailijoita karttojen kanssa. Kartasta tutkittiin mitä reittiä pitkin haluamaansa määränpäähän pääsisi parhaiten. Sittemmin kartat ovat suuremmaksi osaksi korvautuneet autoista tai kännyköistä löytyvillä navigaattoreilla, jotka ovat helpottaneet perille pääsyä entisestään. Yksi asia on kuitenkin varma, nimittäin se että kumpikin, niin kartta kuin navigaattori, ovat helpottaneet ihmisten pääsyä perille juurikin sitä varten, että näiden avulla on voitu suunnitella kuljettava reitti lähtöpaikasta määränpäähän. Harvapa meistä lähtee ajamaan kohti tuntematonta paikkakuntaa, josta ei tiedä missä kyseinen paikka edes sijaitsee. Ensin määritellään itselle missä määränpää sijaitsee ja sitten tutkitaan sopivin reitti sinne.

Useammat saattavat ajatella miten helv***ssä autolla ajo ja kartat liittyvät vähääkään harjoitteluun. Totuus on kuitenkin, että niissä on enemmän samaa kuin ensisilmäyksellä tajuaakaan. Antakaa kun avaan asiaa vähän.

Valitettavasti saleilla käy porukkaa treenaamassa ilman minkäännäköistä suunnitelmaa. Tehdään mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Treeneistä puuttuu se punainen lanka ja treenien välitkin saattavat venyä viikkojen tai kuukausien pituisiksi ”kun ei huvita” tai tulosta ei tule. Näitä henkilöitä voisi verrata siihen, kun lähtisit vain autolla ajamaan kohti paikkaa x tietämättä yhtään missä tämä x sijaitsee. Pyörisit autosi kanssa siellä täällä vailla minkäänmoista päämäärää. Uskallan väittää, ettet varmasti löydä perille jos et edes tiedä mitä olet etsimässä.

Toiselta puolelta kolikkoa taas löytyy henkilö, joka on ottanut selvää määränpäästä ja kuinka sinne päästään. Treenaamisessa on kyse aivan samasta asiasta. Asetetaan määränpää, tässä tapauksessa tavoite, jonka henkilö haluaa saavuttaa. Tavoitteita on monenlaisia henkilöstä riippuen. Iäkäs ihminen voi haluta pitää kiinni lihasvoimastaan pärjätäkseen yksin kotona, teini voi haluta penkkipunnertaa luokkansa ensimmäisenä sata kiloa. Kilpaurheilijat taas haluavat menestyä lajissaan mahdollisimman hyvin.

Kun itselle mieleinen tavoite on asetettu, on aika alkaa tutkia ”karttaa”. Mikä tie vie lähemmäs määränpäätä, minkälainen treeni ja mitkä liikkeet vievät kohti sitä omaa määränpäätä. Jos tavoitteena on maksimituloksen parantaminen penkkipunnerruksessa on järkevämpi käyttää aikansa siellä penkkipunnerruspaikalla kuin vain uimahallissa vesijuoksemassa. Ei sillä, että vesijuoksussa olisi jotain vikaa, mutta ei se yksinään juurikaan lähemmäs sitä maksimipenkkipunnerruksen tavoitetta vie.

Ensin asetetaan siis tavoite. Sen jälkeen ”tutkitaan karttaa” eli mietitään miten asetettu tavoite saavutetaan.

Autolla ajaessa välillä saattaa käydä niin, että eksyy ennalta suunnitellulta reitiltä. Silloin suurin osa kaivaa kartan esiin, selvittää itselleen missä kohtaa ollaan ja suunnittelee reitin uudelleen.

Treenien suhteen tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että tulokset junnaavat paikoillaan eikä päästä kohti asetettuja tavoitteita. Samaa treeniä voidaan jatkaa ja usein hakata päätä seinään tai ottaa kartta käteen ja tutkia reittiä uudelleen. Onko treenattu väärin? Onko treenattu liikaa? Onko tehty vääriä liikkeitä? Onko tekniikat pielessä? Pettääkö pää?

Louie Simmons on heittänyt seuraavan lentävän lauseen: ”If I put $1 million under a rock in the parking lot and told you to find it, chances are the first rock you pick up will have nothing under it. I bet that million that you would keep looking until you struck it rich.”

Suomeksi saman voisi kääntää lyhykäisyydessään niin, että jos parkkipaikalla on miljoona dollaria yhden kiven alla, et varmasti lopeta etsimistä jos sitä ei löydy heti ensimmäisen kiven alta. Sama pätee harjoittelussa. Jos jokin liike tai tapa ohjelmoida se treeniin ei tuota haluttuja tuloksia, tulee se vaihtaa ja jatkaa etsimistä kunnes löytää sen kiven jonka alla se miljoona on.